Kissamatka Tallinnaan 27.-28.6.2009
9.7.2009
Rekku Rescuen kissamatka Tallinnaan on nyt ohi, ja täytyy sanoa että tilanne siellä on surullisen huono. Kävimme kahdessa eri paikassa katsomassa kadulla eläviä kissoja, ja kummassakin paikassa riitti naaraita, joilla oli joko pentuja tai ne olivat tiineenä.
Veimme mukanamme niin paljon lahjoituksia, kun vain saimme kannettua. Satamassa meitä oli vastassa kolme Tallinnan ”kissarouvaa”, ja siellä tuntui että ruokaa oli kuitenkin tosi vähän. Suuntasimme Lainen johdolla D-terminaalin taakse, jossa elää useita kodittomia kissoja. Vaikka tiesimme että kissoja on siellä paljon, niiden määrä silti yllätti meidät. Paikallinen nainen käy ruokkimassa näitä kissoja, ja hän oli rakentanut kissoille suojaksi ”teltan”. 
Rankkuri oli vähän aikaa sitten hakenut 8 emokissaa, ja pentujakin oli ollut kolmisenkymmentä. Nyt naaraita oli jäljellä 3-4 ja pentuja yhdeksän. Suurin osa pennuista oli kuollut erilaisiin sairauksiin. Myös lokit ja varikset ovat vakava uhka pennuille. Osalla pennuista rähmi silmät todella pahasti ja pari nuorinta pentua olivat todella heikossa kunnossa. Olisimme halunneet viedä huonokuntoisimmat pennut lopetettavaksi, mutta valitettavasti se ei enää lauantaina onnistunut. Kissoista huomasi muutenkin että ne olivat eläneet huonolla ravinnolla. Ne olivat tavallista pienempikokoisia ja usealla oli myös ripuli.
Lähistöllä näimme myös punaisen kollin, joka linkkasi jalkaansa todella pahannäköisesti. Suuri yllätys olikin kuulla, että tämä kissa oli jonkun oma!
Jatkoimme matkaa hieman eteenpäin, ja ruokailemaan tuli vielä lisää nuoria naaraskissoja. Joukossa oli myös alueen kolli ja yksi viimeisimmillään tiineenä oleva naaras. Kissat eivät olleet erityisen arkoja, ja pentuja pystyi käsittelemään.
Laine otti kotiinsa neljä reippainta pentua hoitoon. 
Myöhemmin iltapäivällä otimme taksin meille annettuun osoitteeseen ja tapasimme Larissan. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, sillä Larissa puhui vain viroa ja venäjää, mutta hyvin tultiin silti juttuun. Reilut viisi vuotta sitten suljetussa mielisairaalassa ja sen lähistöllä elää ainakin kolme emokissaa, vanha ja nuorempi kolli sekä yksi nuorempi naaras. Pentuja kissoilla ei nyt ollut, koska Larissa oli ottanut ne kotiinsa hoitoon (sivuilla kotia etsivät pennut Tema, Tessa, Trina ja Tito on otettu talteen juuri tuolta mielisairaalan alueelta). Kissat olivat arempia kuin D-terminaalin takana, mutta ne seurasivat meitä koko ajan ja söivät todella paljon niille tarjottua ruokaa. Suljettu mielisairaala oli todella karun näköinen paikka, ja sinne pääsi useista rikotuista ikkunoista. 
Kissaongelmaa ei ratkaista vain etsimällä pennuille kodit, vaan myös niiden emot on pakko saada steriloitua. Tehtävää hankaloittaa kissojen loukuttaminen ja toipumispaikan löytäminen leikatuille kissoille. Tallinnan tädeillä kun jokaisella on jo tupa täynnä kissoja.
Tallinnaan tarvitaan ruoka-apua, erityisesti laadukkaasta penturuuasta on pulaa, sekä luonnollisesti matolääkkeitä ja loishäätöjä kuluu paljon. Ja jos hoitopaikan löytyminen leikatuille kissoille onnistuu niin sitten sitä apua vasta tarvitaankin!
Heini, Jaana, Sanna ja Pirkko