Rekku Rescue ry

[jossu]

Viskiä ei enää ole.

Kuukausi sitten täällä hätäilin kovasti Viskin mahdollista munuaisten vajaatoimintaa /maksavaivoja mutta tarina päättyi silloin onnellisesti. Saatujen tulosten mukaan Viskin sisuskalut olivat lääkärin sanoja lainaten "priimakunnossa". Oireena ollut naaman raapiminenkin hävisi kuin taikaiskusta kortisonipiikin/nenäpunkkihäädön jälkeen.

Kuukausi on mennyt iloisissa merkeissä. Viski oli hyväntuulinen ja iloinen. Viikko sitten oltiin ekaa kertaa mökillä tänä keväänä ja Viski oli koko viikonlopun irti pihalla. Meidän koiraperhettä enemmän tuntevat tietävät että se oli meiltä valtava saavutus. Viime viikon Viski oli erityisen hyväntuulinen ja pari päivää sitten meinasi jopa ihan oikeasti käydä uimassa. Ajateltiinkin että tästä tulee loistava kesä, Viski pysyy mökin pihassa puuhastelemassa ja saa riehua Mallan kanssa ihan vapaana.

Lauantaina Viskin vasen takajalka oli hetken jotenkin outo, ikäänkuin ontui sitä. Kuitenkin ennen kuin ehdittiin huolestua enempää, juoksi jo ihan normaalisti ja kävi kahlaamassa kepin perässä Herttoniemen koirarannalla. Ajateltiin että oli ehkä venäyttänyt nivusen tai jotain.

Eilen molemmat takajalat olivat tönkön oloiset ja noin tunnin välein Viskin oli vaikeaa nousta seisomaan. Lääkäriin alettiin jo soitella ja viimeinen häytyksen merkki olivat kummalliset, vilunväristyksen oloiset tärinät. Kuitenkin hetken päästä kaveri oli taas oma itsensä, söi ja joi normaalisti. Leikittiin ja rähjättiin koko porukalla. Lääkäriin tai oikeastaan eri lääkäreille soiteltiin eilen useamman kerran (sunnuntaisinhan ei ihan joka paikasta vastata). Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen soitettiin pari kertaa ja kerrottiin tilanne. Neuvottiin että kun kerran syö ja on muutoin virkeän oloinen niin voi odottaa aamuun ja sitten mennä omalle lääkärille. Kun oli saatu sama vastaus pariin kertaan niin todettiin että laitetaan peti olkkarin lattialle että kuullaan jos yöllä tulee jotain ja lähdetään heti aamulla kahdeksalta omalle lääkärille kun aukeaa. Illalla Viski pisti koppaansa nukkumaan ja yöllä ei kuulunut mitään (nukuttiin siis noin metrin päässä kopasta).

Aamulla kello herätti 7.30. Vedin paidan päälle ja katsoin koppaan päin. Viski äännähti ja heilutti koipiaan, näytti siltä että olisi yrittänyt nousta kopasta muttei päässyt ylös. Menin kopan luo ja kysyin että eikö onnistu nouseminen. Samassa tuli pissat alle, silmät muljahti ympäri ja Viski meni aivan elottomaksi. Iiro kaivaa puhelinta, mä huudan jotain. "Se ei hengitä!" Yritettiin ravistella ja kutsua nimeltä, ei mitään. Kuonosta kiinni ja puhalluksia, saatiin Animalancen työntekijä langan päähän, Iiro hieroo ja hakkaa Viskin lapaluiden väliä ja mä puhaltelen työntekijän ohjeiden kuuluessa kännykän kaiuttimesta. Jatketaan jatketaan. Työntekijä varmistaa milloin pulssi ja hengitys katosi. Juuri ennen kun soitettiin. Iiro kysyy onko joku tulossa. Ei ole, on toinen hälytys samaan aikaan. Mä itken ja huudan ja puhallan. Työntekijä käskee lopettamaan ja kokeilemaan palaako hengitys. Ei palaa. Tuntuuko pulssi. Ei tunnu. "Voitte lopettaa, valitettavasti mitään ei ole enää tehtävissä". Mun muisti katkeaa vähän tässä kohtaa, Iiro jää puhumaan työntekijän kanssa, mä konttaan räkä ja itku valuen ympäri kämppää. Iiro lopettaa puhelun ja yrittää ottaa musta kiinni. Ei. Pitää yrittää vielä.

Tunnin verran kuluu. Otetaan Viski pois kopasta lattialle lakanan päälle. Tunnin verran kuluu kun silitellään ja itketään. Taisin vielä yrittää ehdottaa että jos kuitenkin vielä ajettais sinne Viikkiin. Iirolla pysyy joku järki ja toteaa että ei enää voi mitään. Hassua kölliä lattialla Viskin vieressä, pää kaulan päällä ilman että kaveri ei muka-murise.

Soitetaan Herttoniemen eläinlääkäriasemalle. Nyt kävi näin, voidaanko tulla teille. Puhetta ruumiinavauksesta. Kannetaan Viski kopassa autoon ja napataan Malla (joka on aivan shokissa) mukaan. Lääkärissä meni tunti. Kuultiin vaihtoehtoja ruumiinavauksesta. Lääkäri suosittelee että vietäisiin Viski Viikkiin Eviralle jossa voidaan tutkia tarkemmin kaikki. Lääkärillä voidaan tehdä avaus mutta se ei ole kuin suuntaa-antava. Kun ollaan varmistettu että Evirastakin saadaan tuhka kotiin, päädytään sinne. Ei se tuo Viskiä takaisin, mutta ehkä joskus tuo helpotuksen kaikkiin nyt niin kipeisiin kysymyksiin.

Meidän Viski. Meidän Äijä. Äsken istuttiin Iiron kanssa parvekkeella ja syötettiin Mallalle kinkkua. Pää on nyt todella soseinen mutta laskettiin että vuosi ja kahdeksan kuukautta Viski ehti meillä olla. Ja todettiin että miten lyhyeltä se kuullostaa -meillähän se on ollut aina! Ollaan koko pieni perhe täällä aivan kuutamolla. Viikko sitten kaikki oli hyvin ja meillä oli kaksi iloista koiraa. Nyt kaikki on aivan perseestä, meillä on yksi koira ja sekin nyt kaikkea muuta kuin iloinen.

Yritys listata asioita, jotka saattavat lohduttaa kun aikaa on vähän kulunut:
-Viskiä rakastettiin täysillä lähes kaksi vuotta. Jotakin me onnistuttiin sen kanssa tekemään oikein. Siitä kuoriutui mukava, iloinen, huumorintajuinen ja persoonallinen Mies.
-Se ei ollut yksin tänä aamuna. Koko sen perhe oli sen kanssa.
-ja nyt ei vielä keksitäkään muuta

Täällä on aivan järjetön ikävä meidän Äijää. Lepää rauhassa rakas. Muista kaivaa monta myyrää. Tuodaan sulle silakoita kun nähdään sitten joskus.

Sydämet syrjällään,
Johanna, Iiro ja Malla

MUOKS: ALOITIN TÄLLAISEN JUTUSTELUN VISKIN KUOLEMAAN LIITTYEN: http://www.rekkurescue.com/keskustelu/viewtopic.php?t=2589&highlight=



[url]
http://www.koirat.oksaset.com/images/duunari.jpg[/url]
_________________
koirat.oksaset.com

[Karin]

Painamme nöyränä päämme alas. Tunne on sanaton. Vain kyyneleitä. Tätä on mahdoton ymmärtää. Hyvä ystävä ja kovia kokenut Viski on poissa.

Joskus pelottavaltakin tuntuneesta pojasta oli kasvanut mitä uljain ja suloisin nuori mies ja nyt häntä ei enää ole.

Lämmin osanottomme. Voimia koko perheelle.

Naapurin Äiti, Iskä, Chico, Teppo ja Inéz

[Hamy, RR]

Kiitos että jaksoit jakaa koko kertomuksen kanssamme.
Itku pääsi täälläkin.

ISOSTI JAKSAMISIA!!!
_________________
Kun ihmisen paras ystävä on hänen koiransa,
koiralla on ongelma
http://hamy.vuodatus.net/

[Iita]

"Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella.

On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua.."

*kyyneleet valuen*

[Maril]

Osanottoni sulle Jossu ja paljon voimia meiän koko laumalta Ihanaa et Viski sai olla kanssasi nämä ajat.

[HaDu, RR]

[Mirkku, RR]

Voi ei

Olen Jossu niin pahoillani teidän puolestanne. En osaa sanoa mitään.
_________________


Ystävyyden todistus on se,
että pysyy ystävänä,
vaikka onkin eri mieltä jostain asiasta.
-Jawaharlal Nehru-

www.rekkurescue.com, www.elisanet.fi/mira.ekholm, www.sey.fi

[Kukkis]

Voimia ja jaksamista
_________________
Jospa ihmiset osaisivatkin rakastaa toisiaan kuin koirat ihmistä,
olisi maailma paratiisi. -James Douglas

[Miauh]

Niin surullista Paljon jaksamista teille!

[muke83]

Iso osanottoni...

Onneksi lähti turvallisesti perheensä ympäröimänä ja nopeasti...

Voimia...
_________________

V*ttuako mä muiden mielipiteistä ku mulla on omat.

[Elisan jengi]

Voimia ja jaksamista koko perheelle
_________________

Hamlet <3 Ronja

[Sari RR]

Osanotto ja paljon voimia teille!

[jossu]

Kiitokset kaikille osanotoista ja kauniista sanoista.

Äsken käytiin naapureiden tuella puistossa jotta sekä Malla että me nähtäisiin vähän muita koiria. Kotona on silti kovin tyhjää. Saatiin käytyä kaupassa kuitenkin, syödäkin pitää yrittää. Hiljaista on tulla kotiin. Ei meistä ole yhden koiran perheeksi.

Ei tätä oikein vielä ymmärrä. Sitä kaiken lopullisuutta. Sen pystyy vielä aivot käsittelemään joten kuten että ei, tänään ei näe Viskiä. Ja vielä senkin että ei, Viski ei lähde meidän kanssa mökille ens perjantaina. Ja ehkä vielä senkin, että kaupan kalatiskistä ei enää tarvitse katsoa onko Viskille silakkaa. Mutta että ei enää koskaan. Siis että ei enää _kos-kaan_? Ei enää i-ki-nä? Eihän se niin voi mennä. Ei. Eihän? Ja niin se kuitenkin menee.

Nyt loppuu taas happi. Palaan varmasti vielä. Ja pitkään.
_________________
koirat.oksaset.com

[Mutru]

Itku tuli täälläkin kun teidän tarinaa luki. Otan osaa. ISOSTI voimia koko teidän perheelle Jossu!!
_________________

[Heidi]

Osanottoni Jaksamisia koko perheelle, suru on varmasti suuri.