Eilen päättyi pitkän pitkä odotus ja vihdoin saimme laumaamme uuden jäsenen, pienen ja aivan ihanan Äksy-pennun. Ennestään meillä siis oli 1,5-vuotias (leikattu) Sisu-kolli, luonteeltaan reipas ja todella aktiivinen joten kissaseura on varmasti enemmän kuin paikallaan.
Kotiutuminen on mennyt aivan upeasti, paljon paremmin kuin kumpikaan meistä olisi osannut koskaan odottaa! Vaikka uutta pentua oli suunniteltu pitkään, etsitty ja odotettu, pakko myöntää että jännitti ihan kauheasti miten kahden kissan yheiselo lähtisi sujumaan.. Kauhutarinoita lukeneena olin täysin varautunut stressiin, itkuun ja hampaiden kiristykseen, mutta onneksi ihan turhaan!
Sisuhan oli tietysti heti kättelyssä hirveän utelias uutta pentua kohtaan. Ensin eristimme Äksyn omaan huoneeseen, jotta saisi rauhassa totutella hajuihin, mutta koska Sisu inhoaa maailman eniten suljettuja ovia, päätimme antaa kissojen tutustua vapaasti jo parin tunnin jälkeen. Äksykään ei vaikuttanut yhtään stressaantuneelta, vaan tutki huoneen ja kävi jopa hiekkalaatikolla (!). Ja ensikohtaaminen oli ihana. :3 Äksy ei ujostellut lainkaan, vaan kehräsi ja puski Sisun nähdessään. Sisu nuuhki uuden tulokkaan perin pohjin, hyöri ja hääräsi, mutta yhden yhtä sihinää tai murinaa ei suusta kuulunut. Ainoastaan hyväntuulista kurnutusta!
Olimme poikaystäväni kanssa aivan äimistyneitä, kun tapaaminen meni niin rauhallisesti. Sisu olisi heti halunnut leikkiä Äksyn kanssa, se heittäytyi selälleen ja kurnutti. Äksy oli vähän ujona, mutta liittyi pian mukaan. Siitä lähtien kissat ovatkin kipittäneet täällä peräkanaa, yleensä ensin Äksy ja Sisu perässä, mutta myös toisinpäin. Varsinaiset majakka ja perävaunu
Välillä Äksy on murahtanut, kun Sisun leikki on yltynyt liian rajuksi. Sisu ei oikein aina tajua antaa toiselle tilaa.. Aamuyöstä jouduimme sitten eristämään kissat hetkeksi, poikaystävä otti Sisun kanssaan olkkariin ja minä jäin Äksyn kanssa makuuhuoneeseen, kun tuntui, ettei Sisu anna pennulle hetken rauhaa.. Huomasi, että Äksyä turhautti kun olisi varmaan halunnut nukkua. Pyrki jatkuvasti kantokoppaan tai sohvan alle piiloon ja murahteli. (Jatkuva rellestys piti myös onnelliset omistajat hereillä, toim. huom.) Sisuhan ei tästä tykännyt yhtään, mutta alistui lopulta kohtaloonsa ja kaikki saivat muutaman tunnin sikeät unet
Yöllä Äksy tunki kainaloon nukkumaan, kehräsi supervoimakkaalla äänellään ja oli niin hellyydenkipeä, että. Pikkusen oli vissiin ikävä, kun vähän itketti. Oli kuitenkin tosi reipas, meidän vaava <3
Aamulla kissat tapasivat taas, ja voi sitä kehräyksen määrää! Taas leikittiin, mutta meno oli selvästi rauhallisempaa, tuntui että Sisukin taisi tajuta ettei toinen kestä mitä tahansa retuuttamista.
Tutustumista..
Nuuh nuuh.
Sisu otti Äksyn heti omakseen, hih!
Kokoero
Tutustuminen on rankkaa puuhaa..
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
Vauhdikasta joulun odotusta teille!
