Otin hurmaavan kissaneitini Avan elokuussa 2010 kotiini,mutten tiennyt kuinka pikaisesti se jättäisi tassunjäljen myös sydämeeni.. En voisi kuvitellakaan elämää ilman sitä,vaikka se välillä onkin melkoinen pölö! Ruoan suhteen neiti on suht nirso (johtuneeko emännän kietomisesta pikkurillin ympärille); aamulla on keksitty sen kymmenen konstia ellei sängystä nousta kun neitiä ei enää nukuta (lempipuuhana varpaiden kaivaminen peiton alta purtavaksi);sylissä saatetaan piipahtaa mutta äkkiä pois,yöaikaan toki painaudutaan mamin kylkeen nukkumaan ja rapsutettavaksi..Hellyysaggressiosta ei olla päästy, pikaisesti saa paijailla mutta sitten tulee kynsiä ja vähän hammastakin.Kynsiä annetaan leikata nätisti ja kun kaikki olivat säikytelleet madotuksen olevan hankalaa,niin Ava napsi tahnan mukisematta kuin herkun!
Ava on myös uskomattoman siisti;pissoja tai kakkoja ei koskaan löydy kuin hiekkalaatikosta,oksentanut se on kerran syötyään katkaravut liian nopeasti.
Ulkoilua ollaan kokeiltu,mutta valjaat eivät vain tunnu olevan hyvä juttu vaan niitä juostaan karkuun.
Leikkisyyttä riittää,neiti on oikea sähikäinen! Lääkärillä on käyty vain kahdesti;rokottamassa ja poistamassa hammaskiveä (oli tosin suht turha reissu,niin vähän sitä oli vaikka rokotettaessa toinen lekuri sanoi muuta). Eli: Rekku Rescue,kiitos päivänsäteestäni!
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
)
