Hain avopuolisoni kanssa Viltsu-herran 2.4. 2011 Vantaan Myyrmäestä. Meidän mentäessä sinne, Viltsu nukkui kissakaverinsa Raunon kanssa lempeästi vierekkäi sohvalla. Jonkin ajan kuluttua meidän tuomamme kuljetuskoppa alkoi kiinnostaa ja molemmat kissat nuuski ja tutkaili koppaa. Kopan oven avattua Viltsu meni itse aivan rauhallisesti sisälle, eikä yhtään pistänyt vastaan. Luultavasti on tottunut matkustamaan, kun niin kiltisti meni kuljetuskoppaan.

Matka siitä sitten alkoi kohti Pirkkalaa! Matka meni melko leppoisasti, mitä nyt koiramme Gioia (Lausutaan T'zoja) pelotti jonkin verran ja sille piti sähistä ja murista. Pirkkalaan päästyään jännitimme repiikö Viltsu Gioian silmät poist päästä, jossei ole enne koiraa nähnyt. Ei niin onneksi kuitenkaan käynyt! Viltsu tarkkaili koheltavaa Gioiaa pöydältä silmä tarkkana, jos koira tuli lähelle murina ja sähinä alkoi. Nyt pikkuhiljaa Viltsu on uskaltautunut tulla lattialle, vaikka kyllä innokas koira hieman jännittää. Viltsu ja Gioia ovat nuuskineet toisiaan nenät vastakkain jo useamman kerran ilman sähinää ja murinaa. Viltsu osaa ottaa jo Gioian seurassa vähän rennommin, ei tarvitse enää tuijottaa koiraa koko aikaa. Gioian yli-innokkuudesta Viltsu ei oikein vielä piittaa, mutta kukahan pitää kolme kertaa suuremmasta kaverista joka on intoa piukassa kun vähänkin liikahtaa.

Viltsu on silti löytänyt täältä jotain mielenkiintoisia kavereita, nimittäin kaksi marsua! Niitten touhuja Viltsu kyllä tykkää katsella.

Muutamana aamuna Viltsu on tullut perässäni keittiöön kun olen mennyt tekemään aamupalaa, vaikka Gioia on ollutkin kanssa keittiössä. Pakkohan molemmille on ollut antaa juustoa, kun ovat niin kiltisti olleet!

Viltsu lähettää kehrääväisiä terveisiä Raunolle ja Rekku Rescuen väelle jotka ovat häntä auttaneet!!

