Rekku Rescue ry

Tässäpä hieman Haban ja Teijon kuulumisia. Kauan se kestikin,ennenkuin sain aikaan.
Tarinaa alkuajoilta,siis... Ennen näitä kahta huligaania,meillä oli kaksi kissaa Juuso ja Kissalainen,poika ja tyttö. Kaverini kissa oli saanut pentuja tovi Juuson kotiutumisen jälkeen ja halusimme hoivata vielä yhtä kissaa. Perheemme lisääntyi vielä yhdellä - perheeseemme tuli Turo-poika. Turo oli ihana,koiramainen kissa. Osasi noutaa palloja ja oli kovin leikkisä ja hellyyden kipeä. Ennen täytettyään vuotta, Turo menehtyi. Turo oli saanut energiansäästölamppua nuoltuaan myrkytyksen,joka johti vakavaan anemiaan. Verensiirrosta ja hyvästä hoidosta huolimatta Turon pieni sydän ei enää jaksanut. Juuso itki toveriaan joka päivä ja rapsutteli kaappien ovia hätääntyneenä,jos pieni poika olisi jäänyt sinne. Emme voineet katsoa toisen surua enää ja oma mielenterveytemmekin oli ollut koetuksella kaiken sen huolen jälkeen. Päätimme ottaa Juusolle ja Kissalaiselle kaverin tätä kautta - Teijon. Teijo on rohkea pieni poika,välillä hieman kiusanhenkikin - Teijo ei aristellut Juusoa tai Kissalaista kotiin tullessaan,vaan lähti melkein samantien telmimään kavereiden kanssa. Juuso oli kaveriin enemmän kuin tyytyväinen ja itku loppui siihen. Pientä hakemista oli vielä,mutta Teijon kanssa leikkiessä murheet unohtui nopeasti. Sitten pääsemmekin Habaan,ihanuuteen,jonka bongasin myöskin täältä. Haba on meidän perheen suursyömäri ja komentelija. Hän tietää arvonsa ja osaa kyllä ottaa omat hellyytensä ja naminsa! On naurattanut monia ihmisiä narisevalla "maukumisellaan" ja kielellään,joka menee rullalle toisesta sivusta,kun tämä poika avaa sanaisen arkkunsa. Kotiutuessaan Haba oli todella arka. Ei poistunut sängyn alta puoleen viikkoon. Haba vietti aikaa makuuhuoneessa kanssamme ja liikkui ainoastaan öisin pissalle,syömään ja juomaan. Habasta ja Teijosta tulikin itseasiassa parhaimmat kaverukset pienen alkujärkytyksen ja ujouden jälkeen. Samanmoinen historia ilmeisesti antaa paljon ymmärrystä toiselle.
Tässä hieman linkkejä poikien kuviin,kun en osaa niitä muutenkaan tänne laittaa.
Teijo & Juuso http://s1252.photobucket.com/albums/hh5 ... 011017.jpg
Haba http://s1252.photobucket.com/albums/hh5 ... 011163.jpg
Kissalainen http://s1252.photobucket.com/albums/hh5 ... 011177.jpg
Juuso & Teijo spooning http://s1252.photobucket.com/albums/hh5 ... 011027.jpg

Onnea ja iloa kaverusten johdosta!

_________________
Erakko

Kiitosta! Vilskettä ja vilinää riittää. Tänä kesänä olisi tarkoitus saada parvekkeelle kehikot,jotta karvakorvat pääsisi nuuhkimaan raitista ilmaa ja ottamaan aurinkokylpyjä keinuun. Asiaa hankaloittaa se,että parvekkeen katto on noin kolmen metrin korkeudessa... Noh,hommat hoituu,kun ne hoitaa!

Oi voi! Teistäkin kuulee jälleen
Onpa Haba rennosti Vasta yksi päivä mietinkin että miten teillä siellä menee. Paijaukset kisusille!

Tulihan Manustakin jotain kuulumisia! Kovasti olen miettinyt, minne Manu päätyi ja mitä sille kuuluu. Manun/Teijon olen siis hoitopaikassa aikoinaan pienenä vilistäjänä nähnyt. Kiva, että on löytynyt ihana halikaveri.

Hauska nähdä kuviakin isoksi kasvaneesta pojasta. Kuvistakin voi kyllä päätellä, että kyse on juuri siitä "kadonneesta" veljestä. Itse asiassa juuri toissapäivänä järjestettiin siskojen eli Mindyn ja Mandyn ensimmäinen tapaaminen: http://tassuinen.blogspot.com/2012/04/r ... aplia.html

Jenni: Juu,kesti hieman tämä tuhtailu tänne ja sun s.postiosoitekin hukkus - jonka sitte myös löysin. Tänne päin kuuluu erittäin hyvää,lapset (kissat) kasvaa ja voivat hyvin. Haba on menossa päätä pahkaa joka paikkaan ja on tullut tutuksi se särinä-äänikin mistä kerroit. Jos ei saa heti tahtoaan läpi,ni alkaa särisemään tuo katti. Hahah! Ja sekin naurattaa,että kaveri huutaa niin kauan,että ylä"huuli" jää kiinni rullalle hampaisiin,ku on huutanu niin kauan ja suu on jo ihan kuiva. Haba painaa sellasen kuutisen kiloa ja Teijo ihan inan verran sen alle.
Silloin,kun hain Teijon kotiin,niin sinne jäi vielä yksi pikkukissa,en muista oisko se ollu kumpi noista - Mindy vai Mandy,mutta oli kyllä veikan kanssa niin saman näköiset,että oisin voinu hänetkin napata samalla tänne meille. Oon miettiny useasti,että mitäköhän sille pikkuiselle kävi,mutta ihana kuulla,että myös hän sai kodin. Ja on muuten aivan Teijon näkösiä,kävin kurkkaamassa kuvat. Rapsutuksia karvakorville!

Susanjk! Kävin katselemassa videoita Mindystä ja oli pakko huutaa myös isäntä katselemaan. Naurettiin hemmetisti,että miten samanlainen "maukuminen" Teijolla ja Mindyllä on. Myös tämä kaappeihin tunkeminen on osa arkipäivää - ollaan jouduttu pistämään lapsilukot jokaiseen keittiön kaappiin,koska Teijo tykkää mennä omin luvin ottamaan hieman naposteltavaa tai haluaa mennä lukemaan mainoksia lehdenkeräyskaappiin. Ei voinut olla nauramatta.

Vai semmoinen kaappihirmu teillä on Teijokin taitaa sitten jutella aika paljon. Aamulla Mindy taas katsoi silmiin ja sanoi jonkun hyvin tärkeän asian, mutta kun minä tyhmä en ymmärtänyt.